Palautumista

Turun kisan jäljiltä olin väsyneempi kuin normaalisti. Koko nainen on käynyt normaalia hitaammalla. lltaisin unikaan ei ole meinannut tulla ja aaamut ovat olleet sen mukaiset. Maanantain ja tiistain välisenä yönä heräilin lihaskipuihin. Vastaavia heräämisiä on tullut vain Vätternrundanin ja täyden matkan kisan jälkeen. Ensimmäistä kertaa siis puolimatkan jälkeen on ollut näin tahmeaa, mutta kertonee siitä miten kova suoritus tällä kertaa tuo sunnuntaina kisa oli mun kropalle ja kielii myös siitä, että maltilla pitää mennä vielä tovi ennen kuin olen täysin toipunut keuhkoveritulpasta. On hyvä pitää mielessä, että vasta viiden kuukauden päästä on lopputarkastus tästä sairaudesta, jolloin vasta voin saada terveen paperit. Myös lääkitys on päällä tuohon asti.

Maanantaina pulahdin jo veteen tekemään rauhallisen palauttavan uinnin uintiystäväni kanssa. En odottanut uinnin kulkevankaan, mutta olihan se kuin tervassa menoa. Rinulia uidessa huomasin vasemman sisäreiden olevan lähes kokonaan pois pelistä.  Keli suosi ja saatiin nauttia uinnista ilta-auringossa. Uinnin jälkeen pohdimme palautumista ja kuinka erilaiset matkat vaikuttavat mm. hormoonitasapainoon. Eikä sovi unohtaa levon merkitystä kunnon kohentumisen näkökulmastakaan.

Maanantain uinti eikä altaasta pois nouseminen ollut näin vauhdikasta ollenkaan. Tämä kuva on kenties paras kisakuva, jota musta on koskaan otettu. Kiitos kuvaajalle!

Tiistaina työpäivän jälkeen jaksoin kuurata pyörän ja pyörän pesun jälkeen pesuhuoneen lattian puhtaaksi. Ohjelmassa olisi ollut kevyt pyörittely, mutta väsymys ja järki voitti. Sohvaperunailta.

Keskiviikkona katsoin yhden hömppäleffan ja pyörittelin kampiakselia trainerin päällä. Trainerin päällä pyörittely on kyllä ihan killeriä itselleni. Vartin päästä kysyn itseltäni: "Riittäisikö jo? Voisiko tehdä jotain muuta?" Ulkona taas 30 km lenkki tuntuu yhtä tyhjän kanssa. Leffan sain katsottua loppuun ja siinä vaiheessa taputin itseäni selkään. Hyvä palauttava treeni.

Torstaipäivään heräsin virkeänä ja energisenä.