Pomppiva uintityyli

Olen ihan innoissani. Uinnista.

Monta vuotta olen tuskaillut uintini kanssa. Siis vapaauinnin, vaparin kanssa. Siitä puuttuu liuku, liikaa käsivetoja. Treenaan, mutta vauhtiini ei tule muutosta. Vierestä katselen kun muiden uintiin tulee kaunista liukua, hurjaa kehitystä vauhteihin.

Aikaisemmin olen todennut heittäväni hanskat tiskiin uintini kanssa. Mieli kuitenkin on muuttunut, sillä haluan osallistua vielä jossain vaiheessa uintikilpailuihin. Lopullinen niitti tuli eräässä treenissä, kun tajusin, että fyysisesti pystyisin uimaan kovempaa, mutta kun en pääse. Samaan aikaan sain jälleen kuulla kuinka pääni nousee ylös ja pompin. Ei mitään uutta. Olen ollut näistä tietoinen, mutta kun itse niitä tunne enkä näe niitä, niin niiden löytäminen ja korjaaminen on ollut itselleni mahdoton tehtävä. On totta, että vuosien varrella olen saanut monia hyviä vinkkejä, mutta ne eivät ole korjanneet virheitäni.

Pomppimista on koetettu karsia hengittämällä joka kolmannella käsivedolla, mutta en ole koskaan kokenut saaneeni tuosta mitään oikeaa hyötyä. Lisäksi luonnollinen hengitysrytmini joka toisella ja vasemmalta puolelta. On ohjeistettu työntämään vettä taaksepäin, myös lopputyönnössä. Ottamaan otettu vedestä kuin ottaisin kiinni tynnyristä. Vähentämään käsivetojen lukumäärää, ottaa aikaa otteen ottamiseen. Neuvottu liukumaan, pidentämään käsivetoa. Kaikki ovat erinomaisia ja oikeita ohjeita, mutta yksikään noista ei ole auttanut itseäni hahmottamaan mitä teen väärin, miltä oikea liikerata tulee tuntua. Ui niin kuin neuvon, ei niin kuin minä uin. Pitää erittäin hyvin paikkansa. En siis ole paras henkilö demoamaan vedessä oikeaa uintitekniikkaa. Altaan reunalla tilanne on toinen.

Viimeisten vuosien aikana olen siis koettanut oppia liukumaan, pidentämään käsivetoani ja vähentämään käsivetojen lukumäärää.  Olen ollut todella turhautunut ja viettänyt monta tuskaista hetkeä altaassa, kun en saa vapariin liukua ja käsivetojen lukumäärä pysyy vakiona. Ainoa mihin olen itse tuntenut on oikean käsivedon erilaisuuden verrattuna vasempaan.

Olen lyhyt, raajani ovat lyhyet. Omaan pienet kämmenet ja jalat. Niistä ei siis todellakaan saa mitään etua uinnissa. Käteni pyörivät kuin tuulimylly. Uin voimakkaasti ylävartalolla, olen heikko potkuissa.  En muista edes nuorempana tykkänneeni potkutreeneistä. Sitä vastoin lättäreillä ja/tai pullareilla uinti on aina tuntunut helpolta ja luonnolliselta. Aivan kuin missä muussakin asiassa, niin myös uinnissa tulisi keskittyä siihen mikä on vahvuus ja saada se vahvuus hyödennettyä. Kropan mittasuhteissa ei ole vahvuuteni. Vahvuuteni on vartaloni muoto: athleetti, kuten Marvelan Marko asian kauniisti ilmaisi kaksi vuotta sitten. Tähän päivään asti olin kuvitellut osaani hyödyntää tuota tietoa.

Tänään Rajamäen uimahallilla rohkenin kysymään ammattiuintivalmentajalta, jos hän voisi vapauduttuaan vilkaista uintiani, joka on pomppiva. Ilokseni hän suostui. Parin uidun käsivedon jälkeen hän näki missä se syy on. Pomppinen ei johdu siitä, että työntäisin vettä alaspäin eikä siitä, että lopputyöntö suuntautuisi ylöspäin. Ja näin olen kyllä itsekkin asian tunnistanut. Pyrkiessäni liukumaan ja saamaan käsivedon pitkäksi on seurannut melkoinen sarja virheitä:  käden tuominen "kierrona" lähes pään eteen, käden venyttäminen, pysäyttäminen, toisen käden kyynärpään tippuminen, molempien olkapäiden tippuminen. Kun sitten vielä näin veden päältä kuvattuna miten teen, niin tajusin miten kierona käden voikaan saada palautettua veteen ja kuinka käsivetoni leviää toisella puolella.

Muutaman drillikokeilun jälkeen löydettiin minulle se oikea, jolla saan tuntumaan miten sen käden tulisi mennä sekä ymmärryksen miten saan hyödynnettyä sitä voimaa, joka kropassani on. Käytiin lävitse myös muutamia kuivaharjoitteita, jotka ovat ihan samoja, joita olen tehnyt. Erona vaan liikerata, jolla liikkeet tehdään. Nyt lähden kaventamaan liikerataa, harjoittelen minun uintityylilleni sopivaa käden palauttamista veteen. Osaan tunnistaa miltä tuntuu se vartalonkierto, jonka tarvitsen omassa uinnissani. Yhteenveto puolen tunnin sessiosta: back to 80's. Olen todella innoissani näistä ahaa-elämyksistä, oivalluksista ja avusta. Nyt vaan harjoittelemaan. Alussa vauhti varmaankin hidastuu, mutta jos vaan saan korjattua tekniikkaani, niin uskon ja luotan kehittymiseen.

Uinnissa kuin käsialassa, puheessa, liikkumisessa yleisesti meidän jokaisen oma persoonallinen tyyli tulee esille. Se mikä tulee luonnollisesti, on monesti se paras tapa. Se ei tarkoita, etteikö perusvirheitä  tulisi korjata :). Lisäksi vaikka kuinka haluaisin uida kuin Phelps, niin vaikka treeneisin kuin hän, ei uintini koskaan tulisi koskaan näyttämään samalta enkä pääsemään yhtä altaanmittaa samalla käsivetomäärällä kuin hän. Phelpsin rangan pituus on vaatimattomasti 193 cm vs mun huimat 158 cm. Lisäksi toisella meistä on kämmet kuin lapiot ja kengän numerokin lienee lähempänä 50 kuin 37.