Mukaan olin myös saanut valmennettavani, jolla - kas kummaa - oli ohjelmassa sama treeni samalle päivälle. Tässä vaiheessa harjoitusta hymy on vielä herkässä.
Ennen starttia tein lyhyen verran vedessä ja unohdin laittaa Polarin päälle :(. Ei siis jäänyt minkäänlaista käsitystä uintikunnosta/-vauhdista.
Vanhalla märkäpuvulla siis edelleen mennään ja vaihto oli sen mukaista. Mulla meni tuplasti enemmän aikaa vaihtoon kuin valmennettavallani. Märkäpuku jumittui nilkkoihin eikä kantapää meinannut millään mennä pyöräilykenkään. Ensi viikolla pitänee ottaa muutama harjoitus T1-vaihtoon. Samoin uuden kypärän kiinnitys ei ole aivan yhtä ripeää kuin edellisen kyärän kanssa. Lukitusmekanismi voisi olla isompi.
Viime keskiviikon treeni taisi vielä tuntua kropassa. Olin odottanut pystyväni hiukan kovempaan keskivauhtiin Sääksin kuin Pajulahden reitillä. Samaan keskivauhtiin riitti päivän kunto. Ensimmäinen 10km meni toivomaani vauhtia, mutta sitten vaan hyydyin.
Etenkin nousuissa vauhti tippuu dramaattisesti. Talven aikana en pystynyt tai uskaltanut tehdä vaadittuja lihaskuntotreenejä pelkäessäni iskiasoireyhtymän toistuvan. Nyt mulla ei vaan jaloissa ole vaadittua kestävyyttä nousuihin. Piste.
Nähtyäni tämän kuvan ensimmäisen kerran, mieleeni tuli kysymys olenko menossa triathlon- vai fitnesskisoihin? Nuo olkapäät näyttävät omissa silmissäni aika kamalilta eikä ollenkaan triatleetin olkapäiltä. On myös huomautettava, että se salitreeni on kyllä oikeasti jäänyt väliin enkä siis ole treenannut edes olkapäitäni millään tavalla.
T2:ssa vaihto sujui lähes mallikkaasti. Ei hosumista, mutta montaa sekunttia en myöskään viettänyt aikaa siellä.
Juoksukaan ei mennyt kuten ajattelin. Ensimmäisen kahden kilometrin ajan taistelin pistämisen kanssa ja lopulta annoin kahdesti periksi kävellen pari lyhyttä kohtaa. Helpotti, mutta missään vaiheessa ei täysin loppunut. Koko ajan oli sellainen ikävä tunne. Viimeisen kilometrin aikana jalat olisivat kyllä pystyneet kiristämään vauhtia, mutta syke nousi liian ylös. Näin ollen pari pysähdystä laskemaan sykettä alas. Jännä kuinka tuo syke on vetoharjoituksissa pysynyt oikealla tasolla, mutta jopa tälläisessä harjoituskisassa pystyn luomaan itselleni painetta sen verran, että syke nousee liian korkealle. KA-kilometrivauhtini oli n 30sek hitaampi kuin olin suunnitellut. Toivottavasti viikon päästä kroppa toimii moitteettomasti ja voisin nauttia menosta samalla tavalla kuin olen pystynyt parissa edellisessä treenissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki voivat lähettää kommentin, mutta ne näkyvät vasta minun tarkistuksen jälkeen.
Kommenttien valvonnan avulla näen kaikki tulleet kommentit eikä kommentti jää huomaamatta :)