Aamulla hyvät uintitreenit ja kotiin tullessa odotti iloinen näkymä. Nuorempi tytär pihalla harava kädessä. Pihalla pauhasi suomalainen räppi, naapurilta oli käyty lainaamassa toinen haravan kaverille. Hyvällä fiiliksellä tuli erinomaista jälkeä.
Kuivuneiden lehtiä alta paljastui nurmikon lisäksi sivivuokko:
Ruokittuani ahkerat teinit, pääsin itse vielä pyörälenkille.
Lenkki kulki kumpuilevaa reittiä Kytäjä-Läyliäinen-Röykkä. Sopivan kokoisia ylämäkiä riitti ja vastavuoroisesti myös alamäkiä. Ylämäet nostivat sykkeet aivan liian korkealla, kun koetin pysyä treenikaverin renkaassa kiinni. Yrityksistäni huolimatta en pysynyt. Siitä huolimatta talvelle tehdyt tekniikkaharjoitukset eivät olleet turhia. Toisinaan oikeasti tuntui, että pyöritin enkä polkenut. Uskaltaisin sanoa, että kadoksissa olleet takareidet ovat löytyneet. Kun vielä saisi kestävyyttä jalkoihin, ettei hyytyisi kesken mäkeä.
Valitettavasti matkalla sattui yksi rengasrikko. Onneksi kaverilla oli paikkausainetta ja patruuna mukana, joten sai tuubirenkaan käyttökelvolliseksi lyhyessä ajassa. Kokonaismatkaa lenkille tuli n.70 km, joka on tämän kauden pisin lenkki.
Jotta sain varmistettua raikasilmamyrkytyksen, ehdotin iltakahvit keskustan kahvilassa.
Kerran kamera oli mukana eikä kiire mihinkään, kehtasin ehdottaa pientä lenkkiä. Juoksulenkeillä olen useat kerrat ihaillut erästä ojaa. Varsinkin alkukeväästä lumien sulaessa.
Eihän kesäinen sunnuntaipäivä olisi voinut ollut täydellinen ilman mansikoita ja tumma suklaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kaikki voivat lähettää kommentin, mutta ne näkyvät vasta minun tarkistuksen jälkeen.
Kommenttien valvonnan avulla näen kaikki tulleet kommentit eikä kommentti jää huomaamatta :)