Vauhtiraidat

Naapurikylään on avattu uusi hierontapaikka, jossa myös tehdään kinesioteippausta, josta olen lukenut monia artikkeleita ja miettinyt teippauksen vaikutusta omiin vaivoihin. Sen vuoksi tarttasin auton kohti kohti pohjoista.

Mennessäni hierontaan olin varovaisen optimistinen, jos vaikka ehdittäisiin hieromaan myös hartianseutu ja yläselkä. Hieronta-aika piti olla 80 min, mutta suljettuani oven perässäni oli aikaa vierähtänyt 120 min

Kaksi tuntia vierähti jalkapohjien, pohkeiden ja takareisin kimpussa. Teimme yhteistuumin päätöksen, että keskitytään jalkapohjien ja pohkeiden hierontaan, koska ne tultaisiin teippaamaan hieronnan jälkeen. Jäihän hierottavaa ensi viikollekin.

 

Jalkapohjien hieronta kuullosti julmalta. Ratinaa, rutinaa ja muljahtelua. Koskaan aikaisemmin niitä ei ole hierottu ja sen kyllä tunsi. Ei varmaan jää viimeiseksi kerraksi, jos jatkan samalla hierojalla käymistä. 

Nyt olen löytänyt kaksi hyvää hierojaa. Toisella vastaanotto kävelymatkan päässä, toisella on lyhyen automatkan päässä.

Parin päivän ajan pohkeita koristavat kuvassa näkyvät upeat vauhtiraidat.

Hierontapöydällä yrittäessäni keskittyä rentoutumiseen, aloin miettiä missä menee raja kuntoilun ja urheilun välillä? Miten määritellään kuntoilu? Ja missä vaiheessa kuntoilu muuttuu urheiluksi? Kuka on siis kuntoilija ja kuka on urheilija? Kysymysten perusteella voitte arvailla miltä hieronta tuntui.