Tunteen purkausta ja teippiä

Viime viikko vierähti töissä ja työn täyteinen viikko päättyi muuttopuuhissa. Itse en ole muuttamassa, mutta treenikaverini perheineen muutti takaisin upeasti remontoituun kotiinsa. Olisin kyllä oikeasti ehtinyt lauantaina jonkin treenin vetämään, mutta lauantaiaamuista on muodostunut se hetki, jolloin rauhassa saa nauttia aamupalan lukien – milloin mitäkin.  Päivä venähti melko pitkälle iltaan eikä pimeys millään tavalla edes auttanut saamaa itseäni lenkille. 

Sunnuntaina olimme sopineet muuttopuuhat vasta iltapäiväksi. Joten lauantaista viisastuneena, en edes harkinut lenkin jättämistä iltaan. Tavoitteena oli kevyt pitkähkö lenkki. Ajallisesti pitkähkön lenkin teinkin, mutta sykkeet eivät olleet balanssissa nopeuden kanssa. Ylämäet kävelin pitääkseni sykkeet aisoissa. Siitä huolimatta 10-15 pykälää liian korkeat. Muutenkin juoksu tuntui pakonomaiselta muutamaa kilometriä lukuun ottamatta.  

Kulunut viikko alkoi tunnin uinnilla Mäkelänrinteessä. Jos Talenttia tai Idolsia katsellessaan on välillä ihmetellyt ihmisten mielikuvia omista taidoistaan, niin kyllä sitä taas altaan reunalla mietti, että miten ihmiset arvioivat omat taitonsa. En halua olla julma, enkä missään nimessä sano olevani nopea uimari, mutta jos rata on merkattu NOPEILLE UIMAREILLA, niin minkä vuoksi sinne tulee selkeästi kuntouimareja, joiden vauhti on oikeasti hidas. Määrittelen hitaan vauhdin näin: jos ilman potkuja ohitan ilman suurempaa ponnistusta tai laudan kanssa potkiessa pysyn perässä, niin kyseinen henkilö todennäköisesti ui samaa vauhtia kuin viereisellä radalla olevat kuntouimarit.  Nopeille uimareille on kuitenkin ainoastaan yksi rata varattu. Hitaus ei ole synti ja ihanaa kun ihmiset pitävtät huolta itsestään. Mutta peruskohteliaisuutta voisi viljellä altaassa. Jos hiihdät ladulla, todennäköisesti annat tilaa takana tulevalle nopeammalle hiihtäjälle. Liikenteessä tuskin Fiat 127 lähdet liikennevaloista ottaa skabaa BMW:n kanssa. Minkä vuoksi altaassa ei ole vastaavaa etikettiä? Siellä toimitaan melko villisti. Ei kiinnitetä huomiota kanssa uimareiden vauhtiin, päädystä lähdetään suoraan käännöstä tekevän eteen jne. Hyvä puoli tietenkin tuossa on, että tulee tehtyä luonnollisesti vauhtiharjoittelua sekä harjoiteltua kimppauintia, jota taas tarvitaan kesällä avovedessä. Tulipahan vuodatusta kerrallaan! Edellä olevan teksti saa varmasti tunteet heräämään, jopa kuohahtamaan, mutta sen riskin otin.

 

Tiistaina tuli vauhtiharjoittelu suoritettua lähtemällä aivan liian myöhään salille. Sain todella juosta pari kilsaa, jotta ehdin coretunnille. Huh! Ehdin nipin napin. Tunnin jälkeen hölköttelin kiertolenkin kautta kotiin. Sykkeet pysyivät oikealla tasolla, mutta edelleen juoksu tökki. Jaloissa ei tuntunut olevan puhtia, tuntui väkisin vääntämiseltä. 

Yhteistreenit ovat käynnistyneet ja senpä vuoksi käänsin auton nokan kohti Pajulahtea keskiviikkona. Tiistai-iltana lämpömittari näytti lähes +10 astetta, keskiviikkoiltana mittari näytti -3 astetta Pajulahdessa. Kylmä sää yllätti. Tiistaina oli liikaa vaatetta päällä, niin keskiviikkona sitten oli aivan liian vähän. Harvoin palelen, mutta keskiviikkona kylmyys iski tekniikkaharjoituksissa. Taisin keskittyä enemmänkin palelemiseen kuin tekniikan harjoitteluun. Palelin vielä altaassakin. 

Valmentaja oli hankkinut veden kestävän kameran, joten hän pääsi kuvaamaan uintitekniikkaa veden alta. Edellisen kerran ollessamme Pajulahdessa kuuntelin kuinka hän neuvoi erästä triathlonista käsivedon tekniikan kanssa, demonstroiden liikettä pallon kanssa. Tuolloin itse hiffasin mistä on kyse. Vanhasta pois oppiminen ei ole helppoa, mutta ilmeisesti olen onnistunut itsenäisesti osittain korjaamaan tekniikkaa. Hidastetusta, kuva ruutu kerrallaan, näki selkeästi miten käsiveto kulkee vedessä sekä millainen on vartalon asento. Tällä kertaa uintini näytti uimiselta eikä pomppimiselta. Edelleen kyynärpää tipahtaa, varsinkin hengittäessä, joten parantamista löytyy vielä. 

Treenin päätteeksi valmentaja teippasi oikean jalkani. Kuljen siis pitkissä housuissa niin kauan kuin teippi pysyy pohkeessa. Aniliininpunainen teippi pohkeessa saattaisi herättää hilpeyttä työpaikalla kanssa ihmisten keskuudessa.