21.12.2011

Muumitalo rakennettu


Ihana piparin tuoksu tervehti eilen saapuessani kotiin treeneistä! Nuorempi tytär kaverinsa kanssa olivat leiponeet piparkakkutalon. Vuosia sitten vannoin, ettei meille tule toista kertaa muumitaloa. Talo valmistui monen tunnin puurtamisen ja kuuden sormenpään palamisen jälkeen. Tytöt olivat fiksumpia ja tekivät talon perinteisesti neljästä seinästä ja ainoastaan kaksi sormenpäätä paloi. Nuoret neidit siivosivat jopa keittiön jälkeensä. Sokerinen pannu ja kauha jäivät minun siivottavakseni. 

Eilen meinasi väsymys painaa niin paljon, että sohva, telkkari ja suklaakonvehtirasia houkuttelivat kovasti pitämään lepopäivän. Onneksi ennen totaalista väsymystä olin laittanut tekstarin treenikaverille, että voin lähteä juoksumatolla ja uimaan, mutta kovia treenejä en jaksa tehdä. Melko pian tuon jälkeen yksi konvehti toisen perään upposi suuhuni. 

Hiukan äklön huonoa oloa meinasi pukata juoksumatolla. Ei kuitenkaan haitannut kevyttä juoksua eikä juoksun jälkeistä uintia. Uimahallissa oli reilusti tilaa, sai uida yksin omalla radalla. Treenikaveri valtasi uintivalvojan ehdotuksesta viereisen radan. Huono puoli tuossa yksin uimisessa on vauhdin hidastuminen. Toisaalta perusuinnista oli kyse. Ja energia riitti aamuun asti :).

18.12.2011

Viikko jouluun


Tämä vesisade ja synkät säät riittävät!

Lauantai-iltana lähdin lenkille räntäsateessa ja en ollut uskoa itseni, että oikeasti nautin tuosta vaikka välillä isot hiutaleet osuivat suoraan silmään. Onneksi olin pukeutunut sään mukaan eikä räntäsateen kosteus häirinnyt. Tätä pimeää on ollut niin pitkää, että jo räntäsateen tuoma valkeus piristi mieltä Valitettavasti aamulla heräsin vesisateeseen eikä lumesta ole kuin muisto vaan.

Kuluneen viikot treenimäärä jää suunnittelua matalammaksi. Alkuviikon kaksi hieronta kertaa ja yksi työilta kahvilassa kääntämässä comms henkilölle yhtä infoa – ei siis mitenkään paha ollenkaan;) – veivät kolme iltaa tältä viikolta. Tämän viikon treenimäärä jää kokonaisuudessaan alhaisemmaksi kuin viime viikonlopun treenimäärä.  En ole ollenkaan huolissaan, sillä olen kuitenkin päässyt tekemään niin vauhtikestävyyttä, peruskuntoa, lihaskuntoa sekä -huoltoa.

 


13.12.2011

Myöhästymisiä

Viime aikoina en ole joutunut ajamaan aamuruuhkassa, joten olin jo unohtanut millaista matelemista se voi olla.

Tänään oli seminaaripäivä lähes Stadin keskustassa. Mielestäni olin varannut riittävästi aikaa matkan tekoon. Parkkipaikka oli tiedossa ja tiesin, ettei sen etsimiseen tarvitse käyttää aikaa.

Myöhästyin - jälleen kerran - luennolta, mutta onneksi eivät olleet päässeet luennossa vielä juurikan alkua pidemmälle. Lounaan jälkeen jouduin osallistumaan yhteen työpalaveriin. Harmitti!

Seminaaripäivän päätteeksi suuntasin toimistolla päivän toiseen palaveriin.Olin jättänyt 30 min varan siirtymiseen, joka olisi riittänyt, mutta ei ruuhkassa :(. Päivän toinen myöhästyminen. Olin vielä itse kokoonkutsuja. Palaveri meni päin...... mikään asia ei tuntunut tulevan suusta oikein eikä sanoja löytynyt sitten mistään. No saatiin se pidettyä, mutta kyllä hävetti!

Palaverista suoraan 1½ tunnin hierontaan, joka oli kaikkea muuta kuin rentouttava. Avattiin pohkeita ja penikoita, hiukan lonkankoukistajia. Ja sitten hieroja keksi vatsalihakset! Hengitystekniikka alkaa kohta olemaan kohdillaan, kun koetan hengityksen avulla rentouttaa itseäni. Lopuksi passiiviset venytykset pakaroilla ja reiden sivuosille. Hierojalla riittää työmaata lihaksien kanssa. Jos jossain olen onnistunut hyvin niin, se on saamaan lihakset lähes täydelliseen jumiin.



Huomenna uusi yritys olla seminaarissa ajoissa. Päivä alkaa 15 min aikaisemmin kuin tänään. Aina voi yrittää!

11.12.2011

Hikeä, narua ja kipeitä lihaksia Trileirillä

Jos kausi alkaa leirillä, niin nyt triathlonkausi on virallisesti avattu. 

Perjantaina lumimyräkässä suuntasin treenikaverin kyydissä kohti Pajulahtea. Lähtömme viivästyi parikymmentä minuuttia. Perjantaipäivä oli kiireinen töiden puolesta ja lisähaastetta toi tyttären kuljettaminen reilun 40 km päähän. Huonoa ajosäätä en ollut ottanut huomioon. 

Järkevä ihminen olisi pakannut edellisenä päivänä ja miettinyt mitä oikeasti tarvitsee. Pakkaaminen jäi aivan viime tippaan. Siis lattialle kolmeen kasaan; 2x ulkotreeniin, 2xsisäjuoksutreeniin, uintiin + varavaatteet. Kiireessä ei miettinyt mitä oikeasti tarvitsin. Niinpä aivan liikaa tuli otettua mukaan. Parempi niin. Edellisestä vuodesta oppineena, otin repun mukaan.

Myöhäisestä lähdöstä ja äärimmäisen huonosta kelistä huolimatta, emme myöhästyneet kuin aloituksesta. Ehdimme majoittumaan, syömään ja ensimmäisiin treeneihin. Alun perin verryttely oli suunniteltu ulos, mutta sää oli sen verran ilkeä, että menimme suosiolla sisähalliin, jossa teimme myös keskivartalotreenin. Sisähallista siirryimme uimalaan. 

Uintitreeni keskittyi tekniikkaharjoituksiin ja uinnin kuvaamiseen. Jokaisen uintia kuvattiin veden alta edestä ja sivusta.  Perjantai-ilta päättyi iltapalaan. Ruokalan piparkakkutalo näytti niin herkulliselta, että teki mieli käydä taittamassa katosta pieni pala. 

Lauantaipäivä alkoi uintitekniikkakuvauksien purulla. Puolentoista tunnin aikana ehdimme analysoimaan jokaisen leiriläisen tekniikka ja samaan neuvoja millaisilla drilleillä tekniikkaa voisi korjata. Itselleni tuli muutamia ahaa-elämyksiä. Oma uintiasento on hyvä, samoin potku. Käsiveto tippuu liian alas. Olen korjannut aikaisempaa virhettäni hiukan väärin. 

Tekniikka-analyysien jälkeen vuorossa oli juoksutreeni. Sää ei yhtään houkutellut juoksemaan ulkona. Mutta ei tupaten täynnä oleva sisähallikaan houkutellut. Jokainen sää on liikuntasää. Siispä ulos loskaan juoksemaan vauhtikestävyystreeniä.  Sama matka mentiin neljästi. Ensimmäisen puhdas pk-veto, 2 min tauko, toinen aerobisella kynnyksellä, 2 min tauko, kolmas vk:n puolivälissä, 3 min tauko ja neljäs veto anaerobisella kynnyksellä.  Lyhyen verran jälkeen siirryimme uimaan. Tällä kertaan laitoimme neljä ”peiliä” altaan pohjalle, Jokaisen piti uida kyseisellä radalla. Mielenkiintoista oli katsoa omaa uintiaan alhaalta käsin. Eniten hyötyä tuosta oli niille, joilla on paranneltavaa uintiasennon kanssa. Itse olisin hyötynyt peilien ollessa päädyssä, jolloin olin nähnyt missä kulmassa käteni ovat käsivedon alkaessa. Uintitreeni päättyi tri-uintiin. Rataköydet pois, kaikki samalla ”viivalle” vesilähtöasentoon ja merkistä yhteislähtö. Eipä edes Joroisilla ole ollut yhtä kovaa lähiuintia kuin näissä  harjoituksissa. Molemmilla puolilla itseäni huomattavasti isommat miehet, joista kummatkaan eivät antaneet senttiäkään periksi.  Melko käsirysyä! Viimeisessä lähdössä edellisen lisäksi joku tai jotkut kouraisivat oikein kunnolla nilkoista. Taisi joku jopa napata kiinni. Ehkä aivan näin autenttista tilannetta en ollut hakenut ;).

Lounaan jälkeen oli lyhyt lepotauko ennen juoksukuntopiiriä. Lämmittelyn teimme Nikulahallissa. Teimme mitä erilaisimpia liikkuvuutta parantavia liikkeitä. Ainakin naurulihakset saivat töitä. Viimeinen lämmittely sai sykkeet nousemaan naurun lisäksi. Olimme pareittain ja meidän piti saada läpsäytettyä toista pakaralle. Ainakin minulla ja parillani oli hauskaa. 

Kuntopiiriä teimme kaksi kierrosta. Kaikki liikkeet olivat yksinkertaisia ja suuri osa tehtiin joko gymstickin tai jättipallon kanssa. Kaikki liikkeet olivat sellaisia, joita voisi tehdä kotona, paitsi viivajuoksua. Viivajuoksun merkitys ei vieläkään auennut minulle. Vaikka jokainen teki kunnolla liikkeet, niin siitä huolimatta saimme huumorin kukan kukkimaan ja naurua aikaiseksi. Hyvä treeni, hiki tuli, lihaksissa tuntui ja hauskaa oli. Enempää ei voisi treeniltä toivoa.

Saimme yllättäen tilaisuuden varata samalle illalle hieronta-ajan hierontaopiskelijoilta. Itse sain ajan heti kuntopiirin jälkeen. Vauhtikestävyystreenin jäljiltä pohkeet ja reidet olivat melko tukossa. Niinpä annoin nuorukaisen palautella jalkalihaksiani. Erittäin miellyttävä kokemus ja jalat toivat sunnuntaina. Ennen illallista oli syvävenyttelyä jaloille. 

Sunnuntaiaamuna suuntasimme hallille. Tuskin uskon itsekkään, mutta sunnuntaiaamuna olin vapaaehtoisesti viittä minuuttia vaille seitsemän aamulla simmari päällä altaan reunalla ja taustalla soi joululaulut. Alkuverran aikana valmentaja oli tullut samalle radalle uimaan kanssani. Meillä ei ollut virallista ohjelmaa vaan tarkoitus oli kroppaa herättävä liikunta. Koska valmentaja tuli samalle radalle uimaan, niin oli luonnollista uida samaa ohjelmaa hänen kanssaan. Vaikka hän huomattavasti minua nopeampi uimari, niin hän piti vauhdin sellaisena, että pysyin mukavasti mukana. Uimme yhdessä 4x300 m sarjan (100m vu tekniikka + 50m vu potkuja + 150m käsivetoja bullareilla). Lisäksi uin alku-ja loppuverryttelyt.

Leirin viimeinen treeni oli juoksutekniikkaharjoituksia sisähallissa. Lämmittelyn aikana ihailimme yleisurheilijoiden menoa. Siellä oli nuoria naisia harjoittelemassa seiväshyppyä, oli aitajuoksijoita, pikajuoksijoita jne. Ihailtavan näköistä juoksua ja nopeutta. Teimme monenlaisia harjoituksia, mutta haastavimmat harjoitukset itselleni oli ne, jotka tehtiin aitojen kanssa. Varressani saisi olla 5 cm lisää pituutta tai lasten aidat. Ainakin jouduin nostamaan jalkojani ylös. Loppuverryttelyn juoksimme sukkasiltaan jalkapallokentällä.

Venyttelyn yhteydessä kävimme lyhyen palautekierroksen. Kaikki olivat samaa mieltä leirin mahtavasta yhteishengestä. Mielestäni kunnia tuosta kuuluu valmentajalle, joka kannusti tasaisesti unohtamatta huumoria, hyväntahtoista kiusoittelua ja naurua. Ja kiitos kaikille leirillä mukana olleille triathlonisteille!



4.12.2011

Metsälenkki


Lauantaina oli mahtava ulkoiluilma! Treenikaverin kanssa olimme sopineet yhteisen juoksulenkin lauantaille. Perjantaina vertasimme treeniohjelmiamme ja jotenkin ne ovat kovin yhtäläiset vielä tässä vaiheessa kautta. Valmentaja tietää meidän toisinaan treenaavan yhdessä. 

Autolla pyyhälsin heidän luokseen, muuten lenkistä olisi tullut vähintään tunnin pidempi. Juoksureitti kulki ulkoilureittejä myöten metsässä. Osa reitistä oli tuttua viime talvesta, mutta osa oli täysin vierasta. Vasta toistakymmentä vuotta asunut samalla paikkakunnalla;). Osan tuosta selittää se, että asun toisella puolella kaupunkia. Juosten toiselle puolella aikaa menisi se 45-60 min. Takaisinkin pitäisi juosta. Ei siis ihme, jos tuon puolen ulkoilureitit ovat jääneet tutkimatta. 

Treenikaveri, joka tuntee tuon alueen reitit, esittele myös reittivaihtoja ja yksi vaihtoehdoista jäi erityisesti mieleen. Noin kolmen kilsan metsäpolku, jossa vuoronperään vaihtelevat ylä- ja alamäet. On kuulemma raskas lenkki ja näin syksyllä erittäin liukas. Tuonne haluaa mennä yksin! Yksin, koska en millään pysy treenikaverini perässä tuollaisessa maastossa. Jos maa ei saa lumipeitettä vielä hetkeen, niin haluan käydä tuon lenkin kävellen lävitse heti kun siihen on mahdollisuus. 

Lenkki oli todella hyvä, mutta jostain syystä juoksu ei kulkenut yhtä kevyesti kuin tiistaina. Jos olisi ollut yksin, olisin aivan varmasti laskenut nopeutta tai jopa kävellyt parissa kohdin. Onneksi oli kaveri mukana, niin eipä saanut velttous yliotetta.

1.12.2011

Joulukuun ensimmäinen päivä

Mulla oli sellainen käsitys, että lapsillani - jopa nuoremmalla - olisi ikää sen verran, ettei joulukalenteri olisi enää yhtä tärkeä, kuin mitä se oli muutamia vuosia sitten. Väärässä olin. Eilen kesken työpäivän sain viestin: "OOTHAN SÄ OSTANUT MULLE JOULUKALENTERIN? (:"

Olin ostanut ja vielä toivomuksen mukaisen. Illalla piti kalenteri saada huoneeseen, jotta heti herättyään pääsee aukaisemaan ensimmäisen luukun :). Joulun odotus alkanut!

27.11.2011

Lumettomat rinteet Himoksella


Pikkujoulukausi avattu Apulannan konsertilla.  Pakko myöntää, että hyvän show:n vetivät vaikka Apulannan musiikki – muutamaa kappaletta lukuun ottamatta – ei kuulu musiikkivalintoihini. Aamuun asti se jälleen meni ja aamupala nro 1 syötiin puoli viiden aikaan aamulla. Sen verran monta tuntia tuli biletettyä, että nälkä oli päästyämme takaisin mökille.

Kymmenen aikaa aamulla heräsin: tip-tap-tip…… -lauluun. Naisenergiaa valloillaan. Iltapäivällä muu porukka suuntasi laavulle paistamaan makkaraa, minä laitoin juoksukengät jalkaa ja lähden juoksemaan. Alkoholi ja urheilu eivät kuulu yhteen, joten mainittakoon tässä vaiheessa että biletys onnistuu selvin päin, jopa pikkujoulu aikana. 

Reilun tunnin lenkin tein. Alaspäin meno oli leppoista. Osittain tiellä oli mustaa jäätä, joten melko varovasti joutui tulemaan jyrkemmän kohdan. Takaisin päin tullessa valitsin rinteen huoltotien jalkakäytävän ja ajotien sijasta. Huoltotie vei suoraan laavulle, jossa muu poppoo oli makkaranpaistossa.

Alhaalta asti tultu.....

Eikä nuosu siihen päättynyt vaan jatkuu ja jatkuu vielä mutkan takaanta.

Lenkin jälkeen pyykkiä:




Sunnuntaina olisi ollut kahden tunnin uintitreeni, mutta kaksi huonosti nukuttua yötä takana ja reilun 12 tunnin treeniviikko + usean tunnin bilettäminen verottavat kyllä sen verran, että päätin jättää treenit väliin tältä päivältä. Treenitön päivä sai uuden käänteen ja lopulta sunnuntai-iltaan tuli spindetunti ja puoli tuntia juoksua juoksumatolla.
Tältä näyttää laskettelurinteet marraskuulla lopulla:



25.11.2011

Himos, here I come!

Tänään loppuu autotta eläminen! Kyllä tätä on kestänytkin.

Koska autohuolto on toiselle puolella kaupunkia, ei auta muu kuin viedä auto sinne nyt aamusta ja juosta kotiin. Laho pää,  vasta hetki sitten tajusin, etten saa autoa pois sieltä ellen juokse sitä hakemaan. Tuossa välissä on yksi puhelinpalaveri ja klo 15 renkaiden vaihto. Eipä tänään sitten paljoa muuta ehdi tekemään ;).

Talvirenkaat alle ja auton nokka kohti Himosta. Kyllä! Vuosi on vierähtänyt ja jälleen on aika aloittaa pikkujoulukausi :) mahtavassa porukassa. Pikkujoulutunnelmasta huolimatta matkaan otetaan mukaan juoksukengät.

23.11.2011

Ruokapäiväkirja, 3.päivä


Muutaman kerran aikaisemmin olen pitänyt ruokapäiväkirjaa; ensimmäisen kerran pudottaessani painoani painonvartijoissa.  Tulos oli huikea. Toisella kerralla otin käyttöön netistä löytyvän kalorilaskurin, jotta oppisin syömään oikeanlaista ruokaa tarpeeksi liikuntamääriin nähden. Jälleen tuli tulosta. Kuitenkin vuosi sitten jätin ruokapäiväkirjan käytön pois – laiskuuttani.  Keväällä yritin uudelleen. Taas jätin sen muutaman päivän jälkeen. 

Nyt tarve tuli uudelleen kahdesta syystä: selvittääkseni viljatuotteiden, varsinkin kauran yhteyden vatsaoireisiin treenatessa kovemmilla sykkeillä. Toinen syy on se tosi seikka, että vuoden aikana on kiloja tullut liikaa. 

Itselläni ruokapäiväkirja auttaa miettimään tarkemmin mitä syön ja kuinka paljon. Kaikkea kun ei jaksa eikä halua merkata puoli julkisesti muiden luettavaksi. Kolmannen päivän puoli välissä huomaan, että ilman päiväkirjaa söisin juuri nyt jotain. Saatan siis saada painoni laskemaan alaspäin. Päiväkirjan kautta voin todeta, että olen syönyt aivan tarpeeksi ja järkevästi. En tarvitse enempää energiaa juuri nyt vaikka vatsa koettaa kertoa muuta. Mahalaukku on kasvanut. Ei hyvä!

Kiinnittäessäni tarkempaa huomiota varsinkin viljatuotteisiin, niin samalla luonnollisesti kiinnitä tarkempaa huomiota mistä kerääntyvät proteiinit, hiilihydraatit ja rasvat. Ja saanko niitä tarpeeksi. Kolmen päivän aikana en ole syönyt pastaa, perunaa tai riisiä enkä leipää paria siivua enempää. Kuitenkin hyvää hiilihydraattia kerääntyy perusruuasta n. 40 %, rasvaa vähän ylitse 20 % ja loput proteiinia.  Rasvan osuus kasvaa tuosta heti, jos syön pähkinöitä;).  Jos ei retkahtaisi mussuttamiseen, karkkien syömiseen ja tunnesyömiseen, niin perusruokailuni tuntuu olevan kohdallaan. 

Eilisestä vatsan turvotus on laskenut eikä se kierrä samalla tavalla, mutta eilen juostessa oli ilkeää tunnetta, varsinkin juostessa kovempia vetoja. Uidessa ei ollut mitään tuntemuksia. Tosin eilen uintitreeni oli melko leppoinen pitkien lepojen vuoksi.  Kolme päivää ei ole vielä kattava ajanjakso kertomaan mistä vaivat johtuvat. Lisäksi vaivojen helpotettuja olen suunnitellut testaavani ruoka-ainetta kerrallaan kovan treenin alla: kauraleipä, pasta ja normaali maito.  Tähän mennessä tiedän, että vatsani on turvonnut samalla tavalla mm Ruotsinlaivalla, Tampereella kisapäivää edeltävänä iltana sekä viime viikolla juuri ennen treenejä. Kaikkina noina kertoina olen syönyt vaaleaa leipää, pastaa ja/tai laktoosipitoisia ruokia/juomia. Toki minulla saattaa ole ns. stressivatsa.

22.11.2011

Vauhtia "pururadalla" ja altaassa

Vatsaoireet jatkuvat, joskin pientä helpotusta on havaittavissa. Toivottavasti syömisten kirjaaminen auttaa löytämään syyt näihin vaivoihin. Koetan pitää huolta, että syön oikeassa suhteessa proteiinia, hiilihydraatteja ja rasvaa. Olisihan se kiva päästä treenaamaan ilman vaivoja. Tuntuu siltä kuin yhdestä vaivasta on selvitty, ilmenee jotain uutta. Onneksi ongelmat ovat oikeasti pieniä.

Laiskuuttani ja hölmöyttäni en saanut varattua autolla ajoissa huoltoaikaa. Nyt olen ilman autoa, sillä ilman jarrupaloja ei ole mitään syytä vaihtaa talvirenkaita alle. Niinpä se nököttää tuossa pihalla vielä muutamia päiviä. Onneksi kuitenkin sain ajan perjantaille, niin huoltoon kuin talvirenkaiden vaihtoon, jotta ei tarvitse perua viikonlopun menoja. Koska en kulje autolla, niin viime aikoina olen sitten juossut salille tai uimahalliin. Ei yhtään hölmömpi tapa. Joskin tiedän, että luovun tästä tavasta melko nopeasti saatuani auton alle.

Juoksu hallille reppu selässä oli oivaa alkuverryttelyä vauhtikestävyysjuoksulle. Arviolta heitin juostut kilometrit. En ole pitkään aikaan juossut uimahallin viereisellä "pururadalla" ja olin jo unohtanut SEN ylämäen. Se on edelleen jyrkkä, joten kiivetä sain, jotta pääsin mäen päälle. Viimeinen kilometri lyheni 500m ajanpuutteen vuoksi. Jos olisin tiennyt, ettei porukka ole altaalla tasan klo 19, olisin juossut tuon viimeisen kilometrin loppuun asti. Hiukan harmitti, sillä juoksu tuntui hyvältä jaloissa ja kulki ihan mukavasti. Vatsa vaan oli toista mieltä vauhdikkaammasta menosta. Ei nyt sattunut mihinkään, mutta erittäin inhottava tunne oli vatsassa. 

Tänään siis treenattiin yhdessä mitä-seuraavaksi -metodilla. Muutaman hyvän sarjan teimme, jollaisia tulen varmaan tekemään jatkossakin. Tässä loistava sarja 6x125 Vu (100m matkavauhtia + 25 m reipasta). Sanna piti vauhtia yllä ja sain todellakin tehdä töitä pysyäkseni hänen vauhdissa. En todellakaan pidä tuollaista vauhtia uidessani matkaa. En olisi yhtään harmissani, jos Sannan innostuisi uimaan kanssani useammin vastaavia sarjoja.  Vaikka vauhtia olikin, niin sen verran pitkiä olivat meidän levot, että välillä palelin altaan reunalla. Jatkossa tulen pitämään repussani pitkää uintiohjelmaa, silllä valmentaja ei välttämättä ole aina paikalla. Nyt aikaa kulutettiin liian paljon aikaa päädyissä - seurustellen ja pohtien mitä seuraavaksi uitaisiin.